4.3 SUPISTUMISSTRATEGIAN VALINTAPROSESSI

4.3 SUPISTUMISSTRATEGIAN VALINTAPROSESSI

Suunnittelu alkaa ongelman (tai mahdollisuuden) havaitsemisesta. Ongelma voidaan havaita kertaluontoisesti (laskelmalla tai satunnaisella huomiolla), taikka jo olemassa olevan valvontasysteemin hälyttäessä. Erityisesti supistumiseen liittyvien ongelmien havaitsemiseen johtavia syitä käsiteltiin jaksossa 4.1.

Ongelma on pyrittävä identifioimaan mahdollisimman tarkasti. Sitä varten etsitään informaatiota ja tehdään analyysejä yrityksen ympäristön ominaisuuksista sekä yrityksen vahvuuksista ja heikkouksista. Supistumisen syiden analyysi (selvittäessään mm. vastakkaisvoimat supistumiselle, kehityksen epävarmuuden sekä toimialan rakenteen) auttaa osaltaan tässä. (Ks. kuvio 26).

Kuvio 26. Supistumisstrategian valintaprosessi

1) Supistumisstrategiamallin tarpeeseen johtavat syyt, ks. kuvio .25.

2) Satunnainen huomio

3) Valvontasysteemi ---> ONGELMA

4) Informaatio,Ympäristö- & yritysanalyysit, Strategiasuunnittelusysteemi

--> ONGELMAN IDENTIFIOINTI

5) Supistumisen syiden analyysi (++)

6) Yrityksen päämäärät: myös supistumiseen liittyvät (++)

--> ENSISIJAISET TOIMINTAKÄYTTÄYTYMISEN VAIHTOEHDOT
(a) torjua, b) puolustautua, c) sopeutua)

7) Supistumisstrategiamallin valmiit vaihtoehdot (++)

8) Strategioiden kehittämistoiminta

----> STRATEGIAVAIHTOEHDOT

9) Investointilaskelmat

10) Valmiit matriisimallit (++)

11) Matriisimalleja täydentävät analyysit (++)

----> VAIHTOEHTOJEN ARVIOINTI

12) Harkinta

-----> VALINTA- JA TARKKAILUKRITEERIEN ASETTAMINEN

TOTEUTTAMINEN

TARKKAILU

KORJAUS

(++)-merkillä osoitetut osatekijät ovat supistumisstrategiamallien kehittämisen antamia apuvälineitä (supistumis-)strategian valintaprosessiin.

*

Sen jälkeen luodaan ja analysoidaan erilaisia toimintavaihtoehtoja. Näiden jaottelu voidaan aloittaa esim. yrityksen toimintakäyttäytymisen mukaan.

Yrityksen voi olla mahdollista 1) torjua supistumisen aihe, tai 2) puolustautua (esim. väliaikaista) supistumispainetta vastaan, tai 3) sopeutua supistumiseen. On luontevaa, että toimintakäyttäytymisen vaihtoehtoja tutkitaan tässä järjestyksessä, mutta ne voivat tulla ajankohtaiseksi muussakin järjestyksessä. Yrityksen päämäärät ja supistumisen syiden analyysi vaikuttavat toimintakäyttäytymisen valintaan.

Supistumisstrategialle on valmiiksi kehitettyjä vaihtoehtoja ja malleja, mutta ne ovat kuitenkin vain teknisiä apuvälineitä. Automaattista yleisratkaisua ei ole, vaan tilannetekijät kunkin yrityksen kohdalla vaativat omintakeista uutta harkintaa. Strategiavaihtoehtoja kehitetään myös lisää.

Eri vaihtoehtojen valinnan seurauksia pyritään arvioimaan mahdollisimman tarkasti ja luotettavasti. Investointilaskelmat antavat konkreettisimpia taloudellisia vertailulukuja, mutta laskelmien perustan luotettavuus vaihtelee ja vaatii lisäksi harkintaa. Kaikkia tekijöitä on vaikeata sisällyttää laskelmiin, vaan lisäksi jää harkinnanvaraisia tekijöitä, joiden kohdalla etsitään tyydyttäviä ratkaisuja optimoinnin ollessa vaikeaa.

Vaihtoehtojen arviointia auttavat myös valmiit matriisimallit strategian valitsemiseksi yrityksen kilpailuaseman ja toimialan rakenteen mukaan (ks. kuvio 22), sekä matriisimalleja täydentämään tarvittavat analyysit niihin liittyvistä tai niiden ulkopuolelle jäävistä seikoista (ks. jakso 3.5.4).

Eri vaihtoehdoista tehdään valinta. Valitulle strategialle määritetään tarkkailukriteerit. Sen jälkeen strategiaa toteutetaan, toteutumista tarkkaillaan, ja strategiaa korjaillaan tai valitaan tarvittaessa uusi strategia.

Tarkkailu on luonnollisesti yhteydessä myös valvontasysteemiin ja uusien ongelmien havaitsemiseen.

Kuvio 26, supistumisstrategian valintaprosessi, pyrkii myös havainnollisesti osoittamaan miten supistumisstrategian kehittäminen antaa tiettyjä apuvälineitä yrityksen johdon käyttöön supistumispaineiden muodostuessa ongelmaksi.

Strategista suunnittelua täydennetään ulkoisten supistumispaineiden analyysillä, sisäisten supistumissyiden paremmalla huomioon ottamisella, supistumisstrategiamallin valmiilla vaihtoehdoilla, sekä matriisimallilla ja sitä täydentävällä analyysillä valinnan tekemiseksi em. vaihtoehdoista.

Kaikkia näitä analyysivälineitä olisi mahdollista kehittää lisää, testata käytännössä, sekä jäsentää ja täsmentää nykyistä pitemmälle. Nykyisellekin asteelleen täsmentyneinä supistumisstrategiamallin analyysivälineitä voitaisiin soveltaa varsin helposti käytännössä.

Supistumisstrategiamalli luo puitteita supistumisongelman järjestelmälliselle käsittelylle. Valmiin mallin soveltaminen säästää jonkin verran työaikaa tiedon jäsentelyssä, auttaen myös muistilistana ja idealähteenä. Vähintään tällaista hyötyä saavutetaan siitäkin huolimatta, että loppujen lopuksi strategiset ratkaisut joudutaan kussakin tapauksessa tekemään varsin yksilöllisesti, paljolti ainutkertaisella tilanneanalyysillä ja harkinnalla.