3.7 SISÄINEN SUPISTUMISPYRKIMYS

3.7 SISÄINEN SUPISTUMISPYRKIMYS

3.7.1 Sisäisten supistumissyiden jaottelu

Jokainen yritys pyrkii sisäisesti säätelemään kokoaan, lähtökohtanaan päämääränsä, tavoitteensa ja keinot päästä niihin. Biologiasta, ekologiasta ja kansantaloustieteestä lainatun tasapainotilateorian mukaan yrityksellä (kuten organismeilla) on mallinaan joko a) homeostaattinen, pysyvä ihannetila, johon pyritään palautumaan torjumalla yrityksen olemassaoloa uhkaavia voimia, tai b) morfogeeninen kehitysmalli, jolloin yritys pyrkii kehittymään kasvaen ja monimutkaistuen, säilyttäen kuitenkin yhtenäisyytensä strategiasuunnittelun avulla.

Varhaisimpien liikeyritysten pyrkimyksenä on ollut mieluiten kukistaa kilpailijansa ja hallita staattisiksi katsottuja markkinoita. Teollisen vallankumouksen edetessä yhteiskunnallinen muutos ja taloudellinen kasvu kiihtyivät, markkinat kasvoivat, ja yritykset saattoivat kilpailla kasvulla, jolloin kilpailu ei ollut enää nollasummapeliä. Kasvusta tuli tällöin itsestään selvä päämäärä yrityksille.

Ns. jälkiteollisena aikakautena "kasvuetiikka on alkanut rakoilla" (Ansoff 1984, 29.) Yritysten entistä moninaisemmat sidosryhmät ovat yhä kriittisempiä yrityksiä kohtaan ja näissä paineissa yrityksillä on aihetta kehitellä myös nollakasvun ja supistumisen päämääriä, vaihtoehtoja kasvulle, omastakin aloitteestaan.

Edellä on jaksossa 3.1 määritelty yrityksen kokoa sääteleviksi tekijöiksi a) ulkoinen ympäristö, b) sisäinen ympäristö ulkoisin kriteerein, ja c) sisäinen ympäristö sisäisin kriteerein. Jaksoissa 3.2-3.5 käsiteltiin yrityksen supistumista vastauksena ulkoisiin supistumispaineisiin.

Edellisen jakson (3.6) heikkojen signaalien vaikutus on välimuoto ulkoisen ja sisäisen ympäristön vaikutuksesta yrityksen kokoon: jossain määrin yrityksen toiminnan säätelyä sisäisesti ulkoisten kriteerien perusteella. Alkaneessa jaksossa 3.7 käsiteltäväksi jää yrityksen sisäisten kriteerien vaikutus yrityksen kokoon ja supistumiseen.

Tutkittaessa haitallista kasvua (2.5.3), katsottiin sitä voitavan torjua kehittämällä yrityksen valmiuksia supistumiseen. Yritystä olisi saneerattava mahdollisimman aikaisin, "vapaaehtoisesti", etukäteen. Toisaalta suuren liikeyksikön haitaksi nähtiin myös huono sisäinen joustavuus. Suurtuotannon aleneviin tuottoihin (joissakin tapauksissa) kiinnitettiin huomiota, todeten myös, ettei kannattavuus vaadi välttämättä suurta markkinaosuutta. Lisäksi nähtiin ongelma suurten organisaatioiden tehokkuudessa ja koordinoinnissa.

Yrityksen sisäinen supistumispyrkimys jaotellaan jatkossa lähteväksi

a) ennakoivasta saneerauspyrkimyksestä,

b) pyrkimyksestä joustavuuteen ja sopeutumiseen erilaisissa syklisissä vaihteluissa ja häiriöissä, tai

c) yritys voi löytää tehokkaan kilpailuedun pienessä markkinaraossa siten, että suurempi koko ei olisi edullinen,

d) yritys voi parantaa organisaationsa tehokkuutta jakautumalla ns. diffuusiolla pienemmiksi ja erillisemmiksi yksiköiksi.

VIITTEET:
Ansoff 1984, 29.
Basil & Cook 1974, 135.