2.5.3 Haitallinen kasvu

2.5.3 Haitallinen kasvu

Yrityksen kasvupäämäärät voivat korostua liikaa vahingollisista syistä ja tämä voi aiheuttaa yritykselle haitallista kasvua. Vahingollisia kasvun syitä voivat olla:

1) Välillisten vaikutusten unohtaminen. Tutkimuksessa (Honko & Virtanen 1975, ks. Honko 1980, 58-59) on tehty havainto, jonka mukaan kaikki hitaasti kasvaneet yritykset ottivat investointivaihtoehtojaan määrittäessään huomioon välittömien kustannusten lisäksi myös yrityksen muissa osissa ajan mittaan ilmenevät välilliset vaikutukset. Keskisuuruisella vauhdilla kasvaneista yrityksistä näin teki enää 3/4 yrityksistä, ja nopeasti kasvaneista vain runsas puolet yrityksistä.

2) Yrityksen johdon kasvutauti. Yrityksessä investoidaan oleellisesti yli tarpeen kiinteistöihin, koneisiin, varastoihin, status- ja imagotarpeisiin, tarpeettomiin hierarkiatasoihin organisaatiossa ja rönsyilyyn. Tämä liittyy sidosryhmien etujen eri painotukseen.

3) Veronkiertotauti. Veronmaksua minimoidaan jatkuvasti investoimalla tarpeettomasti.

4) Velkaantumistauti. Nopean inflaation aikana totuttiin keinottelemaan rahan arvon laskulla suhteessa reaaliomaisuuteen.

5) Pienenemissuuntaan tapahtuvan sopeutumisen vaikeus. Yritys pystyy sopeutumaan tasapainohäiriöön vain kasvamalla.

6) Kasvun käsittäminen virheellisesti kannattavuuden edellytykseksi. Kasvun vaikutus kannattavuuteen voi olla positiivinen tai negatiivinen; se ei ole yksiselitteinen eikä yksinkertaistettavissa, vaan riippuu monista oletuksista ja eri tilanteiden edellytyksistä. Kannattavuus ei vaadi suurta markkinaosuuttakaan, johon pyrkiminen voi olla tappiollista, vaan PIMS-tutkimuksen havaintojenkin mukaan esim. tuotteiden laatu ja markkinaosuus ovat toistensa osittaisia substituutteja, korvikkeita.

Haitallinen kasvu voi olla paitsi
a) kannattamatonta kasvua, myös
b) rahoitusresurssit ylittävää, tai
c) yrityksen henkiset resurssit ylittävää kasvua.

Rahoitusresurssit ylittävä kasvu kuluttaa yrityksen enimmäisluottomäärän loppuun, jolloin yritys voi joutua pienenkin odottamattoman häiriön vuoksi ylitsepääsemättömiin rahoitusvaikeuksiin. Terve kasvu ei saa huonontaa yrityksen velkaantumisastetta:

Jos yritys käyttää vain sisäistä rahoitusta, eikä jaa osinkoja, sijoitetun pääoman tuottoprosentti muodostaa raja-arvon sijoitetun pääoman kasvuprosentille. Tämä taas on kasvun raja myös myynnin prosentuaaliselle lisääntymiselle, ellei myynnin, suhteessa sijoitettuun pääomaan, oleteta kasvavan. Eli terve kasvuprosentti on tuottoprosentin suuruinen.

Vierastakin pääomaa käytettäessä, sen ns. vipuvaikutuksena, kasvuprosenttiin voidaan lisätä sijoitetun pääoman tuottoprosentin ja vieraan pääoman korkoprosentin erotus, kerrottuna vieraan pääoman ja oman pääoman suhteella.

Yrityksen henkiset resurssit ylittyvät ensinnäkin pienissä yrityksissä, kun alkuperäisen omistaja-yrittäjän kyvyt eivät enää riitä, mutta hän ei halua siirtää valtaa palkatulle johdolle. Liikkeenjohdon tultua irralliseksi omistajuudesta on henkisiä resursseja enemmän tarjolla, muttei silti loputtomasti. Nopea kasvuvaihe vaatii paljon johdolta ja kilpailun vallitessa jokainen yritys tarvitsisi parhaan mahdollisen kokemuksen omaavan liikkeenjohdon, mutta parhaiden kykyjen tarjonta on niukkaa ja joustamatonta.

Kasvusta voi tulla kannattamatonta, paitsi alunperin virheellisten kasvun motiivien vuoksi, myös esim. siten, että kasvu johtaa ns. suurtuotannon etujen sijasta suurtuotannon ALENEVIIN tuottoihin. Esimerkiksi luonnonvarojen alkutuotannossa kapasiteetin (esim. kalastuslaivaston tai kaivoksen) laajentaminen ei usein johda tuottojen yhtä suureen kasvuun.

Suuremman liikeyksikön sisäinen JOUSTAVUUS vähenee, ja se tulee haavoittuvammaksi kilpailijoidensa uusiin strategiavalintoihin nähden. Otetun riskin suuruus kasvaa suurempien investointien sitoutuessa tiettyyn tekniikkaan tai markkinoihin, jotka voivat muuttua. Laajemmat tuotantopanosten hankinnat voivat johtaa hankintahintojen nousuun, jos tarjonta ei ole riittävän joustavaa.

Suurtuotannon etuja rajoittaa myös se, ettei kilpailu markkinoilla ole täydellistä, vaan sitä säätelee mm. julkinen valta tai monopoliyritysten hintasäännöstely tai muutkin vaikuttajaryhmät. (Vrt. myös suurimman markkinaosuuden etujen kritiikki, kohdassa 2.2.3)

Yleisimmin tunnustettu suurtuotannon haitta syntyy yritysten organisaatioissa. Ensinnäkin poissaolot, lakot ja vaihtuvuus lisääntyvät suurilla työpaikoilla työntekijöiden motivaation laskiessa. Selkeä käsitys yksilön panoksen merkityksestä ja toiminnan tarkoituksesta hämärtyy helposti, aiheuttaen löysyyttä (slack'ia) tuloksellisuuteen. Toisaalta hyvin laajat organisaatiot ovat hitaita reagoimaan muutoksiin, mikä vähentää luovuutta niiden sisällä.

Liian suuressa organisaatiossa vuorovaikutus ja sen häiriöt ulkoympäristön kanssa ja organisaation sisällä kasvavat suuriksi ja vaativat yhä enemmän koordinointia, kunnes se tulee mahdottomaksi tai kannattamattomaksi. Informaation siirrossa uhkaavat myös kumulatiiviset virheet ja vaativat uhrauksia informaation käsittelykapasiteettiin.

Näitä haittoja torjutaan hajasijoittamalla valtaa tulosvastuullisiin yksiköihin ja johtamalla poikkeamien avulla. Silti, organisaatiomuodosta huolimatta, tuotannon kasvaessa ylin johto tulee ylikuormitetuksi ja on vähemmän tehokas koordinoimaan yrityksen toimintaa, mikä aiheuttaa epätaloudellisuutta.

Haitallisen kasvun syitä ja seurauksia voidaan osittain torjua kehittämällä yrityksen valmiuksia supistumiseen. Lisääntyvä suunnittelu parantaa välillisten vaikutusten huomioon ottamista. Aktiivinen supistumissuunnittelu toimii vastalääkkeenä "kasvu-, velkaantumis- ja veronkierto-tauteihin" ja parantaa pienenemissuuntaan tapahtuvaa sopeutumista.

Supistumissuunnittelu tutkii sellaisen liikeyksikön kannattavuusmahdollisuuksia, jonka koko ja markkinaosuus on pieni ja kasvamaton. Uusien investointikohteiden rahoitusmahdollisuuksia helpottaa, jos rahoitusresursseja voidaan helpommin kohdistaa uudelleen - irrottaa aikaisemmista investoinneista, supistamalla niitä.

VIITTEET:
Abell & Hammond 1979, 281.
Amey & Egginton 1975, 383. 384.
Donaldson & Lorsch 1983, 57.
Koutsoyiannis 1985, 81-82. 113.
Naylor 1983, 10.
Porter 1985, 71.
Prihti 1980, 22-23.
Railo 1980, 38.
Ratia 1982, 158. 55.
Taylor 1979 b, 166.