3.1 YRITYKSEN KOKOA SÄÄTELEVÄ YMPÄRISTÖ

3 YRITYKSEN SUPISTUMINEN

3.1 YRITYKSEN KOKOA SÄÄTELEVÄT YMPÄRISTÖTEKIJÄT

Yrityksen sidosryhmät vaativat yritystä toimimaan tehokkaasti ympäristössään, jossa vallitsee kilpailu. Tehokkuuden vaatimus asettaa rajoituksen sille, miten paljon yritys voi käyttää resursseja tuotantoonsa ja investointeihinsa, eli säätelee yrityksen kokoa ja toiminnan laajuutta.

Yrityksen jatkuvassa muutostilassa oleva kokonaisympäristö voidaan jakaa ulkoiseen ympäristöön ja yrityksen sisäiseen ympäristöön. Ulkoinen ympäristö jaetaan edelleen selkeän konkreettiseen kilpailuympäristöön ja vaikeammin hahmotettavaan yleiseen ympäristöön. Yrityksen sisäinen ympäristö on kokonaisuus, mutta sen yrityksen kokoon kohdistama säätely voidaan jakaa ulkoisiin kriteereihin perustuvaan ja sisäisiin kriteereihin perustuvaan. (Kuvio 17).

kuvio 17. Yrityksen kokonaisympäristön jako osiin

Ulkoinen ympäristö: / Sisäinen ympäristö:

- Yleinen ympäristö / - (Ulkoiset kriteerit)
- Kilpailuympäristö / - (Sisäiset kriteerit)

*

Yrityksen toiminnan laajuutta säätelevät:

a) Ulkoisesti:
* tuotemarkkinoiden rajoitukset;
* pääomamarkkinoiden rajoitukset;
* ulkoisten sidosryhmien, julkishallinnon ja yleisön eturyhmien vaikuttajien vaatimukset ja toimenpiteet;
* markkinavoimien osittainen vaikutus yrityksen sisäiseen voimavarojen kohdistamiseen;
* muut tekijät (esim. parempi tietojen saanti).

b) Sisäisesti, ulkoisten kriteerien perusteella, yrityksen toimintaa säätelee:

1) ennakoiva vastaus ennusteisiin taloudellisten ym. yleisen ympäristön tai kilpailuympäristön olosuhteiden muutoksista;

2) reaktio vertailuhavaintoihin toisista saman alan tai muuten vertailukelpoisista,
yrityksistä - verrataan kustannusrakenteita, voittoa, tuottoastetta, kokoa, markkinaosuutta, organisaatiorakennetta, ym. harkiten, olisiko toisista jotakin opittavaa.

c) Sisäisesti, sisäisten kriteerien perusteella, yrityksen toimintaa säätelee:

* yleisesti yrityksen eri osastojen toiminta - ne muodostavat yrityksen sisäisen ympäristön;
* yrityksen suunnittelutoiminto;
* operatiiviset suunnittelu- ja valvontajärjestelmät;
* kannustimet - yrityksen palkkiojärjestelmä (voitto-osuudet, ylennysperusteet, koulutus);
* sisäisen laskentatoimen tilintarkastus ja suoritusvalvonta;
* reaktiot palautteeseen mittajärjestelmistä (joita voivat olla automaattiset säätöjärjestelmät ja toimintaohjeet, tilastolliset laatukontrollit, suoritustasostandardit, tekniset standardit, resurssien kohdistaminen määrärahoilla, osastojen ja tulosyksikköjen suoritustason mitat);
* reaktiot eri toimintakausien vertailuihin;
* organisaationaliset innovaatiot; sekä
* sisäisten sidosryhmien vaikutus ja manipulaatio.

Pelkistetysti yrityksen kokoa erityisesti kasvusuuntaan voi rajoittaa esim.:

a) markkinoiden koko (aleneva rajatuotto myynnistä),

b) epävarmuus tulevaisuudesta (mikä alentaa tuottoja ja aiheuttaa lisäkustannuksia riskilisänä),

c) yrityksen johdon - ja yleensä sisäisen suunnittelu-, organisointi- ja valvontakyvyn rajallisuus (mikä voi olla väliaikainen haitta tai pitkälläkin aikavälillä lisäkustannuksia tuotannolle aiheuttava rasite).

Yrityksen sisäisen säätelyn ongelma on siinä, miten hyvin yritys pystyy tietämään ympäristön mahdollisuudet ja sopeutumaan niihin. Yritys ei koskaan pysty sopeutumaan optimaalisesti ympäristöönsä, vaan paitsi epävarmuus, myös yrityksen sisäisten järjestelmien epätäydellisyys ja tehottomuus muodostavat rajoittavan tekijän yrityksen toiminnalle.

Yritysten ulkoinen ympäristö muuttuu ja myös yritysten sisällä täytyy tapahtua muutoksia kaiken aikaa. Muutokset ja/tai niiden aiheuttama säätely yrityksen toiminnassa voivat olla hienovaraisia ja hienosäätöisiä tai karkeampia muutoksia ja suoranaisia kriisejä. Kriisiyritysten tutkiminen voi osaltaan paljastaa, mitkä tekijät säätelevät yrityksen toimintaa joko hienovaraisesti, tai muussa tapauksessa aiheuttaen kriisin.

Tutkiessaan yrityksiä, jotka olivat ajautuneet kriisiin ja selviytyneet saneeraustoimenpiteillä, D.B. Bibeault (1978) (Katso Ratia 1982, 13) luokitteli 81 yrityksen kriisien alkusyyt seuraaviin ryhmiin (Bibeaultin eri syille saaman prosenttiosuuden jälkeen on suluissa Urpo Ratian vastaava arvio kriisien alkusyiden osuudesta suomalaisissa saneeratuissa yrityksissä, v. 1982):

1) Ulkoisista tekijöistä johtuvat sisäiset pulmat (esim. halpatuonti) 15 % (15 %)

2) Ulkoisen yrityksen ympäristön ja sisäisten, yritysjohdon hallinnassa olevien tekijöiden epäsuhde (esim. vientivero, ylimääräinen omaisuusvero tai kauppapoliittiset muutokset) 24 % (15 %)

3) Yllätykset yritysjohdosta riippumatta (esim. sodat ja poliittiset kriisit) 8 %
(8 %)

4) Huono onni (esim. huono sää turvetuotannossa) 1 % (2 %)

5) Yrityksen sisäinen huono asioiden hoito ja heikko tai alimittainen operatiivinen johto (ei ryhdytä korjaaviin toimenpiteisiin, vaikka tappiota syntyy) 52 % (60 %)

Kun kriisien alkusyyt luetellaan em. järjestyksessä, voidaan kohtia 1 - 4 pitää yritykseen kohdistuvan ulkoisen säätelyn muotoina. Kohdassa 1 painottuu yrityksen kilpailuympäristö, ja sen jälkeen, kohta kohdalta yhä enemmän yrityksen yleinen ympäristö. Luettelon luokittelu painottaa ulkoisen säätelyn osittaista välillisyyttä korostamalla kohdissa 1 ja 2 myös sisäisiä tekijöitä. Jokaisella yrityksellä on oma sisäinen jousto- ja sopeutumiskykynsä vastauksena ulkoiseen säätelyyn - erityisesti kriisiyrityksissä niiden oma säätely ei ole osannut sopeutua ulkoiseen säätelyyn riittävästi, mikä on kärjistänyt tilanteen kriisiksi.

Kohdissa 3 ja 4 korostuu epävarmuus ja riski. Yllätystekijöiden ennakointi mahdollisimman aikaisin vaatisi yritykseltä mahdollisimman herkkää ulkoisen ympäristön, vaikeasti hahmotettavan yleisen ympäristönkin, havainnointia. Tiettyyn rajaan asti yrityksen voisi olla mahdollista ennakoida yllätyksiä, mutta sen jälkeen niitä vastaan, kuten huonoa onneakin vastaan, olisi suojana vain riskilisinä otettava turvapuskuri, vakavaraisuus sekä joustavuus.

Kohta 5 taas osoittaa yrityksen sisäisen säätelyn ratkaisevan merkityksen, ilman suoranaisia ulkoisen ympäristön tekijöitäkin. Yrityksen sisäisen toiminnan täytyy olla tehokasta. Jos yrityksen sisäinen säätely ei toimi, ajaudutaan kriisiin ja joudutaan tekemään ankaria leikkauksia yrityksen toiminnassa, karkeita säätöjä.

Yritykseen kohdistuu siis säätelyä ulkoisesta ympäristöstä - ainakin säätelyn alkusyyn ollessa yrityksen ulkopuolella - ja yrityksen sisäisestä ympäristöstä. Tämän selkeän kahtiajaon väliin jää vielä jonkinlainen välimuoto, kun yritys esim. ennakoi erittäin heikosti aavistettavia ja erittäin epävarmoja mahdollisia muutosilmiöitä. Tällaiset tekijät ovat toisaalta, mahdollisesti toteutuessaan täydessä voimassaan, ulkoisesta ympäristöstä tulevia paineita ja kiihokkeita, mutta toisaalta yritys joutuu ennakoimaan niitä hyvin subjektiivisesti ja oma-aloitteisesti; sikäli niiden huomioiminen on yrityksen sisäisen ympäristön suorittamaa säätelyä: sisäistä säätelyä ulkoisten kriteerien perusteella.

Vaikka ulkoiset kilpailuympäristö ja yleinen ympäristö voidaan käsitteinä selkeästi erottaa sisäisestä ympäristöstä, niiden erittäin hienovarainen havainnointi lähestyy sisäisen ympäristön ulkoisin kriteerein suorittamaa säätelyä, joka siten eroaa sisäisen ympäristön sisäisin kriteerein suorittamasta säätelystä. (Vrt. kuvio 17). Ulkoisesta säätelystä, jonka suuri epävarmuus tai riski jää subjektiivisen sisäisen arvion varaan, muodostuu välimuoto, jota kriisien alkusyiden luokittelun kohdat 3 ja 4 lähenevät.

Säätely, joka ulkoisesta ympäristöstä kohdistuu yrityksen kokoon ja toiminnan laajuuteen, voi olla toisaalta erilaisia kasvukiihokkeita, tarjoutuvia mahdollisuuksia, "markkinoiden imua", mutta toisaalta se on erilaisia esteitä, rajoituksia, uhkia ja supistumispaineita. Voimakas taloudellinen kasvu, noususuhdanteet ja kiihkeä pyrkimys materiaalisten tarpeiden tyydyttämiseen ulkoisessa ympäristössä tarjoavat runsaasti avoimia mahdollisuuksia yrityksille.

Sen sijaan taloudellisen kasvun heikkeneminen, tarpeiden tyydyttyminen ja markkinoiden kyllästyminen, aineellisten arvojen merkityksen väheneminen, sosiaalisen osallistumisen ja vaikuttamishalun kasvu, yhteiskunnallisen säätelyn lisääntyminen ja yhteiskunnan monimutkaistuminen synnyttävät enemmän rajoittavia paineita yrityksiä kohtaan, mihin seuraavassa keskitytään, korostuneesti. - Yrityksen sisäinen säätely lähtee liikkeelle yrityksen päämääristä, tavoitteista ja keinoista päästä niihin.

VIITTEET:
Amey & Egginton 1975, 380. 389-390. 392. 382-383.
Grant & King 1982, 26.
Ratia 1982, 13.

Prihti 1980, 60: luettelee kriisien alkusyiksi
1) ympäristön muutoksen,
2) väärän strategiavalinnan,
3) operatiiviset laiminlyönnit.)