3.5.4 Matriisimallin ulkopuoliset seikat

3.5.4 Matriisimallin ulkopuoliset seikat

Edellä esitetty Alan rakenne / yrityksen kilpailuasema--matriisimalli on hyödyllinen valittaessa strategiaa supistumispaineissa, mutta ei kaikenkattava. Matriisimalli edellyttää yrityksellä olevan jo selkeän kuvan siitä, että toimialan markkinat supistuvat pysyvästi.

Analysoitaessa aiemmin supistumisen syitä, otettiin huomioon myös, että supistumiselle voi olla 1) vastakkaisvoimia.

Matriisimalliin sijoitettuna tällaiset luonnollisesti parantavat alan rakennetta edullisemmaksi. Tai jos vastakkaisvoimat syntyvät yrityksen luovuudesta, ne parantavat myös yrityksen kilpailuasemaa edullisemmaksi. Johtoaseman tai vähintään markkinaraon etsiminen, tai käännestrategia, saa näissä tapauksissa lisää tukea.

Supistumiskehityksestä voi olla myös 2) epävarmuutta.

Tällöin yritys saattaa odotella varmempaa tietoa (suosien säästämisstrategiaa) tai yritys pyrkii saamaan riittävästi tietoa mahdollisimman aikaisin analysoimalla ns. heikkoja signaaleja entistä tarkemmin.

KILPAILIJOIDEN toimista (ja sitä kautta yrityksen kilpailuasemasta) voi myös olla epävarmuutta. Yrityksen voi olla edullista ottaa aloite kilpailijoihinsa nähden ja sitoutua johonkin strategiaan mahdollisimman aikaisin, mutta yritys saattaa myös lypsää vähitellen odotellessaan jonkin johtavan kilpailijan päätöstä, valmistellen sen varalle kahta vaihtoehtosuunnitelmaa: johtoasemaan pyrkimistä tai lopettamista, esimerkiksi.

Yrityksen olisi kuitenkin varottava käyttämästä liian itsestään selvästi lypsämisstrategiaa (ellei sillä ole vahvoja puolia eikä alan rakenne ole erityisen suotuisa), sillä asiakkaat voivat kaikota nopeasti lypsämisen (kalliimmat hinnat, riisuttu palvelu, jne.) johdosta, ja yrityksen myyntiarvo divestointina voi tämän jälkeen laskea.

Supistuminen voi olla 3) lyhytaikaistakin. Otettaessa huomioon väliaikaiset häiriötkin, näiden kohdalla korostuu säästämisstrategia ja joustavuus.

Nopea, lopullinen muutos merkitsee huonoa alan rakennetta ja painottaa valmiutta divestointeihin ja likvidointeihin, sekä diversifioitumiseen. Sisäinen joustavuus olisi maksimoitava ja ulkoista joustavuutta tarvittaisiin.

Supistumispaineiden 4) valikoiva kohdistuminen eri yrityksiin sisältyy yrityksen kilpailuasema-ulottuvuuteen, yhtäläinen kohdistuminen taas merkitsee alan rakenteen epäedullisuutta.

Supistumisen vaikutus 5) hintoihin ja myynnin kehitykseen liittyy alan rakenteeseen, kuten

6) kilpailijoiden poistumisesteetkin, ja eri yritysten vahvuus liittyy kilpailuasemaan.

Supistumisen syiden analyysi voidaan siis paljolti kytkeä matriisimalliin, käytettäväksi siinä vaadittavaan kummankin ulottuvuussuunnan edullisuuden arvioimiseen. Supistumisympäristön laatu (kappale 3.2.4) kuvaa alan rakenteen edullisuutta. Supistumisen syiden analyysissa korostuu kuitenkin matriisimallia enemmän säästämisstrategia ja käännestrategia, sekä matriisin ulkopuolelta epävarmuuden (ja odottamisen) merkitys, heikot signaalit, sekä yrityksen ulkoinen ja sisäinen joustavuus.

Yrityspoliittisten tekijöiden todettiin myös vaativan huomiota matriisin kolmantena ulottuvuutena, yrityksen tulisi asettaa yksittäiset tarpeensa tärkeysjärjestykseen, sekä todettiin rajanveto eri vaihtoehtojen välillä ilman investointilaskelmia vaikeaksi. Toisaalta pelkät laskelmatkaan eivät riitä. Laskelmien koskiessa tulevaisuuden asioita, niiden tekijät ovat aina epävarmoja jossain määrin, eikä kaikkia tekijöitä pystytä mittaamaankaan, joten tarvitaan lisäksi harkintaa. Matriisimalli on osatekijä tämän harkinnan auttamiseksi.

Vaihtoehtojen toteuttamista on jo käsitelty samalla kun vaihtoehdot esiteltiin. Jatkossa kiinnitetään huomiota heikkoihin signaaleihin ja joustavuuteen.

VIITTEET:
Harrigan & Porter 1984, 80-81.
Kyläkoski 1980, 62.