2.2.1 Yritys portfoliona

2.2 PORTFOLIOTEORIA
2.2.1 Yritys portfoliona
Yrityksen tai organisaation koon kasvaessa siitä tulee vähitellen erittäin monimutkainen hallita, jos kaikkia yksityiskohtia täytyy käydä läpi keskitetysti. Niinpä isoja yksiköitä paloitellaan pienemmiksi yksiköiksi, joille delegoidaan valtaa hoitaa omia asioitaan itsenäisesti.

Ylemmällä hierarkiatasolla käsitellään vain niitä tehtäviä, joita pienempi yksikkö ei pysty yhtä tehokkaasti tai ollenkaan hoitamaan. Pienet yksiköt sen sijaan ovat tehokkaita pienissä asioissa. Myös suunnittelukaavio yksinkertaistuu, jos kaikkia tekijöitä ei käsitellä yhdessä kuviossa, vaan isomman kuvion tekijöitä otetaan erillään paloiteltaviksi.

Strategiasuunnittelukin jaetaan hierarkisesti eri tasoihin:
1) yritystason strategiaan,
2) liiketoimintayksikkötason strategiaan, ja
3) toiminnoittaisiin strategioihin.

Eri tasoilla strategian kehittämisessä painottuvat eriasiat.
1) Yritystasolla pääpaino on toiminta-alueenvalitsemisessa.
2) Liiketoimintayksikölle toiminta-alue sen sijaan on annettuna, ja se keskittyy erityiskykyihinsä ja kilpailuedun etsimiseen.
3) Toiminnoittaisella tasolla pyritään tuottavuuteen erityiskykyjä kehittämällä ja synergialla.

Yritys nähdään portfoliona pienempiä liikeyksiköitä ja nämä voidaan taas mahdollisuuksien mukaan jakaa pienempiin alayksiköihin (kuten tulosyksikkö, profit center).

Yritystasolla arvioidaan millainen kilpailuasema kullakin liikeyksiköllä on, ja arvioidaan miten se tulee kehittymään, sekä jaetaan sen mukaan kullekin resursseja. Liiketoimintayksiköt kilpailevat saamillaan resursseilla jokainen parhaan kykynsä mukaan.

VIITTEET:
Coate 1983, 51.
Hofer & Schendel 1978. 27. 29.