1.2 Tutkielman tavoitteet ja jäsentely

1.2 Tutkielman tavoitteet ja jäsentely

Tutkielman tavoitteena on kehittää yrityksen strategista suunnittelua ottamaan huomioon mahdollisimman varhain ja kokonaisvaltaisesti ulkoympäristöstä tulevat supistumispaineet (joita aiheuttaa esim. vähitellen kuoleva toimiala), sekä myös yrityksen sisäisiin tekijöihin (esim. organisaation ongelmat) liittyvät supistumissyyt. Näin yritys voisi paremmin välttyä joutumasta kriisitilanteisiin, ja/tai olisi mahdollisimman hyvin varautunut ennakolta selviämään niistä.

Koska mikään optimaalinen (kasvu-)strategia ei välttämättä toteudu, olisi luotava vaihtoehtoisia strategioita. Strategisen suunnittelun tehtävä olisi varmistaa systemaattisempi päätöksenteko myös epätoivottavampien kehityskulkujen varalta.

Tutkielmassa pyritään perustelemaan tarve kehittää supistumisstrategiamallia ja kiinnittää enemmän huomiota supistumistekijöihin. Supistumispaineiden järjestelmällistä analysointia kehitetään. Yritykselle muotoillaan valmiita vaihtoehtoja supistumisvaiheen varalle. Vaihtoehtojen vertailua kehitetään ja niistä tehtävä valinta kytketään strategisen suunnittelun yleisempään strategian valintaprosessiin.

Supistumisstrategiamallilla pyritään yhdistämään supistumisongelmien käsittelyä ja siinä tarvittavia välineitä strategiseen suunnitteluun, jotta yksittäisiä ongelmia voitaisiin ratkaista kokonaisvaltaisemman näkemyksen avulla. Supistumisstrategiamallia kehitetään tässä tutkielmassa teoreettisella tasolla, eikä sitä ole testattu empiirisesti.

Tutkielma etenee seuraavasti:

Tämän johdanto-osan jälkeisessä osassa 2 käsitellään yrityksen strategista suunnittelua yleisesti, sekä siihen liittyen kasvun asemaa yrityksen päämääränä, muiden päämäärien joukossa. Jäsentelyn juonena on käsitellä ensin "tavallista" strategista suunnittelua kasvavaa yritystä varten, jolloin supistumiseen ei ole vielä kiinnitetty erityistä huomiota.

Osassa 3 kohdistetaan sitten huomio yrityksen supistumiseen, ja tällöin, sekä varsinkin supistumisstrategian yhteenvetomallissa osassa 4, käytetään hyväksi ja sovelletaan osassa 2 kuvattuja strategisen suunnittelun yleisiä malleja ja menetelmiä.

Jakson 2.1 kuvaamaa strategisen suunnittelun yleisteoriaa (taustanaan "strategisen suunnittelun syntyminen"), suunnittelun prosessia, sen tukena olevaa systeemiä, sekä strategioiden kehittämisen menetelmiä tarvitaan ja hyödynnetään supistumisstrategian valitsemisprosessin mallissa, osassa 4.

Jakson 2.2 portfoliomallit merkitsevät lisäkehitysvaihetta strategiseen suunnitteluun. Elinkaari- ja portfoliomallit antavat sinällään erään aiheen supistumisstrategian kehittämiseen, edellyttäessään joidenkin yrityksen osayksiköiden vuorollaan supistuvan. Toisaalta portfoliomalli-ajattelua käytetään hyväksi supistumisstrategian valitsemisessa.

Vaihtoehto- tai varasuunnitelmien kehittäminen jaksossa 2.3 on myös lisä normaaliin perusmalliin strategisesta suunnittelusta. Jakso muodostaa taustan useiden vaihtoehtoisten supistumisstrategioiden kehittämiselle yrityksen supistumista käsittelevässä 3. osassa.

Investointisuunnittelu jaksossa 2.4 on tärkeä osaongelma strategisessa suunnittelussa.
Osaongelman ja strategisen kokonaisnäkökulman saumaton yhdistäminen toisiinsa olisi hyödyllistä, mutta investointisuunnittelua ja strategista suunnittelua kehitetään toistaiseksi teoreettisesti paljolti erillään toisistaan. Tätä kuvaa se, että strategista suunnittelua käsittelevät oppikirjat (esim. Porter 1980 & 1985) jättävät yleisesti konkreettiset investointilaskelmat täysin käsittelemättä.

Investointilaskelmia käytetään hyväksi osassa 4 supistumisstrategian vaihtoehtojen arvioimisessa ennen valintapäätöstä. Investointilaskelmat saattavat myös sinällään antaa aiheen supistumisstrategian kehittämiseen (jakso 4.1). Yrityksen arvon määrittäminen on tärkeäyksityiskohta eräiden supistumisstrategian vaihtoehtojen käytännön toteuttamisessa (jaksossa 3.4). Investointien rahoitukseen on syytä perehtyä täydennyksenä portfoliomallien rahoitusta koskeville yksinkertaistuksille.

Yrityksen päämäärien esittely jaksossa 2.5 pohjustaa myöhemmin jaksossa 4.1 käsiteltävää päämäärien vaikutusta supistumisstrategian kehittämiseen. Kasvupäämäärän liiallinen korostuminen voi johtaa haitalliseen kasvuun, ja kasvun haitat taas antavat erään aiheen supistumisstrategian kehittämiseen.

Yrityksen supistumisen käsittely osassa 3 aloitetaan erittelemällä yrityksen kokoa sääteleviä ympäristötekijöitä ja alkusyitä, jotka johtavat yrityksen joskus kriisitilaan (jakso 3.1). Tämä erittely johtaa siihen, että ensinnäkin yritykseen nähdään tulevan supistumispaineita ulkoisesta ympäristöstä.

Toisaalta yritys voi saada aiheen supistumiseen sisäisistä syistä. Kolmanneksi on välimuoto, jossa yritys saa heikkoja signaaleja ulkoisista supistumispaineista, mutta niiden epäselvän merkityksen ratkaisee vasta yrityksen sisäisen säätelyn tulkinta niistä.

Jaksossa 3.2 analysoidaan yrityksen ulkoisen ympäristön laatua ja sieltä tulevia supistumispaineita. Jaksossa 3.3 etsitään supistumispaineessa olevalle yritykselle strategiavaihtoehtoja ja jaksossa 3.4 eritellään erikseen yksityiskohtaisesti kahdeksan tällaista strategiavaihtoehtoa.

Jaksossa 3.5 esitetään matriisimalli, jonka avulla Edellä kuvatuista strategiavaihtoehdoista voidaan tehdä valinta. Matriisimallien ulkopuolelle jääviä seikkoja otetaan myös huomioon, samoin toisaalta valmiiden mallien yleinen kyvyttömyys luoda uusia, parempia ratkaisuja, mihinvaaditaan sen sijaan intuitiivista, luovaa yrittäjyyttä. Osan 2 strategista suunnittelua sovelletaansupistumistilanteeseen.

Ulkoisten supistumispaineiden ja yrityksen sisäisen säätelyn välimuotona käsitellään heikkojen signaalien vaikutusta yritykseen (jaksossa 3.6), ja yrityksen sisäisten syiden aiheuttamaan supistumispyrkimykseen keskitytään jaksossa 3.7.

Lopulta 4. osassa tehdään yhteenveto ensinnäkin niistä seikoista, jotka synnyttävät tavoitteen kehittää supistumisstrategiamalli (jakso 4.1).

Supistumisstrategiamallin kehittämisen vaiheet tiivistetään jaksossa 4.2, ja viimeisessä jaksossa 4.3 käsitellään supistumisstrategian valintaa, soveltaen yleistä suunnittelun prosessia ja täydentäen sitä erityispiirteillä.